Jalosukuisen maaherran Herra Gustaf Grassin korkeastisuopean oikeudelle antaman määräyksen mukaisesti esitti kruununvouti jalosukuinen Peer Bergenhemb seuraavaa, että Tuomas Pätsi Kollajan kylässä ei enää pysty eikä kykene huolehtimaan 1/4 manttaalistaan, jolle hän on kasannut Kruunun rästejä vouti Peer Bergenhembille ja muille Kruunun virkamiehille melkoisen summan, sen vuoksi pyysi hän Pätsin talon Kuninkaallisen majesteetin ja Kruunun puolesta Kruunun edun turvaamiseksi ylöskuulutettavaksi, mitä myös noudatettiin, jolla kuulutuksella astui esiin Pekka Pekanpoika Marttila, pyytäen että sikäli kuin Korkea esivalta ja oikeus tahtovat suoda hänelle talon, haluaa hän maksaa Kruunun rästit ja ulostetot, samoin kuin mitä siitä arvioinnin jälkeen voi jäädä yli muille saamamiehille siinä määrin kuin riittää. Oikeus tiedusteli Kun.Maj,tin ja Kruunun etujen puolesta, oliko ketään sukuoikeuden haltijoita, jotka haluaisivat talon lunastaa sukuun ja lautakunta vastasi että Pätsi eli velallinen oli itse sokea eikä hänellä ollut kuin yksi lapsi joka oli vävyn Joonas Matinpoika Takkisen vaimo, jonka lautakunta ei katsonut millään kykenevän sitä täyttämään, jonka takia hän myös köyhyydessään olisi aikeissa lähteä pakosalle maanselälle Lapinmaahan. Joonas itse läsnäolevana tuumaili oikeuden kysymykseen olevansa kykenevä suoriutumaan appensa Pätsin 1/4 tilaa rasittavasta velasta, mutta siihen hänelle pitäisi suoda muutamien vuosien helpotuksia, halusi hän, kunnes hän ehtisi hankkia omaisuutta, jota oikeus piti täysin mitättömänä ja pelkkänä haitantekona, koskapa Pekka Pekanpoika Marttila tästä kruununtilasta heti Kruunun velan ja muut saatavat edelläkosketeltujen seikkojen mukaisesti halusi maksaa, siksi lautakunnan yhteisen päätöksen mukaisesti tuomitsi oikeus Pekka Pekanpoika Marttilan ottamaan tämän Pätsin kruununmaan vastuulleen ja itselleen omistamaan  Kun. uusittujen talonkatselmusasetusten 27 pykälän nojalla ja maksamaan Kruunun rästin ja muut saamamiehet sikäli kuin ne havaitaan aiheelliseksi kruununmaasta menemään, mikä Kruunun nimismiehen pitää lautamiesten Gabriel Tuomaanpojan ja Juho Junnilan kanssa selvittää ja harkita, ja pitää Pekan ottaa talo nyt Valpurinaikaan haltuunsa ja 1687 verot ulostehdä, kauppias Simon Pilckar pyysi oikeutensa ja vaatimuksensa muistiin merkittäväksi, mikä myös pyynnön mukaan tehtiin, vaikka hän ei voinut vielä saatavansa määrää ilmoittaa.

Iin käräjät 16 ja 17. 7.1694

Elin Tuomaantytär esitti oikeudelle kuinka Pekka Pekanpoika Marttila Pudasjärveltä jotensakin 7 vuotta sitten oli tunkeutunut hänen äitivainajansa samassa kylässä olevaan 1/4 manttaalin perintötaloon jonkin Kruunun rästin avulla, jonka hän maksoi, jossa hänen äitinsä oli tarttuvan spitaalin koettelemana, ja oli myös koko irtaimisto samalla kertaa hänelle, kokonaan vieraalle, osaksi ja hyödyksi kuulunut jääneen, anoen (Elin) sentähden, ei yksistään, veljiensä poikien Juho Simonpojan ja Tuomas Matinpojan saada sukulunastaa tämän talon, vaan myös nauttia korvausta kyseessäolevasta irtaimistosta, tätä vastaan nousi Pekka esittäen 1. Mitä taloon tulee, kihlakunnanoikeuden todistuksen 16:lta helmikuuta 1687 josta havaitaan samaisen talon joka ilmoitetaan kruununmaaksi, olevan hänelle luovutettu Kunink.Majtin ja Kruunun sekä muiden saamamiesten velkojen suorittamista vastaan, minkä johdosta autuaasti edesmennyt Hra Maaherra Gustaf Grass hänelle Marttilalle on antanut vahvistuskirjan 2:s päivä seuraavaa maaliskuuta sitäpaitsi havaitaan myös vuoden 1650 maakirjasta että tämä sama talo on jo silloin todettu autioksi; niin on tästä kuten talostakin asiaankuuluva arviointi tapahtunut ja 31. maaliskuuta 1688 nimismiehen ja yhden lautamiehen suorittamana, ja joskohta sen mukaan muutamia kuparilantteja saattoi jäädä yli, niin esitti Pekka koko lautakunnan ja osan käräjäväkeä tukemana yhtähyvin todistuksen, että hänen oli sitävastoin täytynyt elättää ja ylläpitää heidän sokea isänsä Tuomas Matinpoika jonka he hänelle olivat jättäneet - hänen kuolinpäiväänsä saakka jonka jälkeen hän oli hänet saattanut hautaan niinkuin tulee, jonka hänen osoittamansa huolenpidon tähden Tuomas elinaikanaan oli testamentannut hänelle irtaimen jäämistönsä, niinkuin kirjoitus 6:lta syyskuuta 1690 muun muassa näyttää; harkiten lautakunta hänen sen yllämainittujen syiden hyvin ansainneen, Siis julkisanottiin, että koska talon todistettiin olevan kruununtilan, jonka Pekka on saanut velkojen suoritusta vastaan. Siten tämä oikeus ei sellaista enää voi muuttaa, erittäinkin koska kukaan ei ennenkä näin pitkän ajan perästä ole valittanut, ollen heidän mielestään ei kohtuutonta että Pekka, joka Elinin sokean isän on hänen kuolemaansa asti hoitanut ja huolehtinut ja maahan saattanut niinkuin tulee, nautti kustannuksestaan ja vaivastaan hyväkseen sen vähäisen ylijäämän, joka talosta ja irtaimiston arvosta saattaa jäädä, ja sitäkin enemmän, kun laadittu testamentti ja säädös sen hänelle nimeävät.