Hetejärven Jaurakaisella asui Sodankylän kirkkoherran Erik Ekdahlin pojanpoika suutarimestari Fredrik Wilhelm Ekdahl. Isojakomaanmittarit asuivat hänen luonaan. Valtio maksoi maanmittareille palkan, mutta maanomistajien oli kustannettava heidän ylläpitonsa. Ruotsinkielinen Fredrik piti maanmittareita hyvänä, saunoi heidän kanssaan, tarjosi rommia, ei pelännyt veroja ja sai paljon metsämaata. Näin kerrotaan.

Isojako alkoi Suomessa jo noin sata vuotta ennen kuin se ehti Hetejärvelle. Sen jälkeen, kun Hänen Keisarillinen Majesteettinsa oli armollisesti käskenyt, että isojako Pudasjärven pitäjässä pitää tehdä, varamaanmittari Erik Herman Hällström sai 9.7.1851 määräyksen isojaon toimittamisesta Pudasjärven pitäjän Hetejärven jakokunnassa. Hällström oli syntynyt Oulussa vuonna 1813 ja kuoli kesken isojakotoimituksen Haukiputaalla vuonna 1857 hermosto-oireita aiheuttavaan vakavaan kuumetautiin, mahdollisesti lavantautiin tai pilkkukuumeeseen. Hällström oli naimisissa Pudasjärven kirkkoherran, Elias Efraim Alceniuksen tyttären Clara Amandan (1823-1879) kanssa. Heillä ei ollut lapsia. Clara kuoli Laihialla.

Pudasjärven kirkkokansalle kuulutettiin, että varamaanmittari Hällström aloittaa isojaon Hetejärven jakokunnassa kokouksella Parkkisessa eli Taipaleessa elokuun 30. päivänä 1851. Näin ilmoitetussa kokouksessa olivat asianosaisina läsnä kruununnimismies Gustaf Fredric Nordberg valtion asiamiehenä sekä seuraavat maanomistajat tai heidän asiamiehensä:

Påhl Oinas eli Rautio (Heikinpoika s. 1810) ja Matts Oinas (Antinpoika s. 1819) Oinaan perintötilalta Nro 1. Påhl oli Oinaan toisen talon eli Raution sekä siihen kuuluvan Jaurakaisjärvi Nro 7 kruununtilan isäntä. Matts oli paikalla äitinsä Carin Antintytär Riekin (s. 1781) puolesta edustaen Oinaan toista taloa, jonka isäntä leski Carin oli. Hänen miehensä Anders Erkinpoika Oinas oli kuollut jo vuonna 1846.

Jacob Pätsi (Jaakonpoika s. 1810) ja Matts Pätsi (Matinpoika s. 1820) Pätsin tilalta Nro 2. Matts käytti myös sukunimeä Törrö.

Olof Parkkinen (Abrahaminpoika s. 1815) ja Lars Parkkinen (Laurinpoika Sankala s. 1804) Parkkisen tilalta Nro 3. Olof kuului Tauriaisen sukuun ja Lars Saarijärven sukuun.

Henric Paavola (Matinpoika s. 1815) ja Isaac Paavola (Matinpoika s. 1821) Paavolan tilalta Nro 4. Henrikin isä Matti ja Isaac itse olivat ensimmäiset serkut, vaikka Isaac olikin Henrikkiä nuorempi.

Johan Väätäjänaho (Matinpoika Pähtilä s. 1827) Väätäjänaho Nro 5 tilalta. Hän oli Anna Kaisa Heikintytär Vuorman eli Tuomaalan (s. 1813) toinen aviopuoliso. Ensimmäinen oli Fredrik Heikinpoika Veteläinen eli Väätäjänaho (1808-1847).

Olof Keinänen (s. 1834) Keinäsen tilalta Nro 6. Hän edusti äitiään, Matthias Olofinpoika Veteläisen (1805-1843) leskeä Anna Veteläistä (k. 1862), joka leskenä oli tilan isäntä.

Kaikki Hetejärven vanhat tilat olivat edustettuna kokouksessa. Hetejärvellä oli lisäksi kaksi torppaa: Juurikka ja Vaara. Torppareita ei liene kuitenkaan kutsuttu kokoukseen. Todistajina olivat kokouksessa läsnä Jacob Kipinä sekä lautamiehet Abrahan Hiltunen ja Gustaf Hiltula.

Tilusten mittaus, kartoitus ja jyvitys olivat maaliskuun 10. päivänä 1855 edistyneet jo niin pitkälle, että Oulun tarkastusoikeus määräsi Hällströmin henkilökohtaisesti tarkastamaan Hetejärven jakokunnassa suoritetun jyvityksen.

Hällström piti elokuun 8. päivänä 1855 Raution talossa kokouksen, jossa käsiteltiin niittyjen vaihtoa ylikiiminkiläisten Carl Tornion ja Pehr Perttusen kanssa. Seuraavan kokouksen Hällström piti huhtikuun 7. päivänä 1856. Viimeiseksi jääneen kokouksensa Hällström piti Taipaleen Parkkisessa elokuun 9. päivänä 1856. Kokous koski tarkastusoikeuden edellisenä vuonna määräämää jyvityksen tarkastusta. Kokouksessa olivat läsnä seuraavat asianosaiset:

Talolliset Matts Törrö Jurvanen ja Jacob Jurvanen Pätsin tilalta Nro 2, Lars Parkkinen, Henrik Parkkinen ja Joseph Parkkinen Parkkisen tilalta Nro 3, Henric Paavola ja Isaak Paavola Paavolan tilalta Nro 4 sekä Jakob Vaara Vaaran kruununtilalta Nro 13. Vieraina miehinä olivat talollisen pojat Matts Oinas Rautio ja Matts Paavola. Jacob Vaara oli vuonna 1820 syntynyt Jaakko Kynsijärvi, joka asui myöhemmin leskenä kanssa-asukkaana Sarven tilalla Nro 42 Kollajankylässä.

Kokouksessa esitettiin isojakotoimituksen kartat ja jyvitysluettelo. Asianosaiset hyväksyivät ne, mutta esittivät kuitenkin toivomuksen, että niihin voitaisiin vielä myöhemmin toimituksen aikana tehdä välttämättömiä muutoksia. Asianosaiset piirsivät puumerkkinsä pöytäkirjan loppuun.
 

Isojakotyöt etenivät seuraavien neljän vuoden aikana niin rivakasti, että jo joulukuun 3. päivänä 1860 Sankalassa Nro 2 aloitetussa kokouksessa voitiin asianosaisille esittää perustettavien tilojen rajat kartoilla ja 13-sivuisessa pöytäkirjassa. Toimitusinsinöörinä oli nyt komissiomaanmittari Benjamin Ståhlberg. Hän oli syntynyt Hyrynsalmella 1.1.1804 ja kuoli Oulussa 5.5.1865. Vanhemmat olivat Hyrynsalmen nimismies Jacob Gabriel Ståhlberg ja Eva Magdalena Lagerberg. Eva Magdalenan äiti oli Anna Margareta Jeremiaantytär Stenius (1737-1817), joten Benjaminkin kuului Hällströmin tavoin Stenius-sukuun. Hän myös kuoli edeltäjänsä tavoin ennen toimituksen päättymistä.

Oulun läänin kuvernööri Aleksander Lavonius (1802-1875) oli jo vuonna 1853 määrännyt edellä mainitun komissiomaanmittari Benjamin Ståhlbergin tekemään Kipinän ja Parkkisen kestikievareiden välillä olevan Kylmäperän nevan punnituksen, kartoituksen ja selostuksen sekä laatimaan ojitustyön kustannusarvion. Ståhlberg tutki Kylmänperänsuon, Turkkisuon, Paavolansuon sekä Alaojankuvetsuon ja laati niistä selostuksen. Selostuksessaan hän kertoo tutkineensa myös Hetejärven, Isovuorman, Vähävuorman, Lokalampien, Akanlammin ja Alalammin kuivattamista heinämaiksi ja toteaa kuivatuksen kustannukset vähäisiksi hyötyyn verrattuna ja ehdottaa puolestaan näiden järvien laskua. Lavonius pyysi kirjeessään keisarilliselle majesteetille lupaa aloittaa työt. Senaatin talousosaston myönteinen päätös ja tuhannen hopearuplan määräraha tulivat jo 26.10.1853. Työ suoritettiin samanaikaisesti isojakotoimituksen kanssa. Kuivausjärviltä saivat niittyjä sekä vanhat talot että isojakotoimituksessa perustetut 39 uudistilaa. Uudistilat perustettiinkin nimenomaan kuivausniittyjen varaan. Kokouksessa 3.12.1860 jaettiin myös kuivausniityt.

Kolme päivää jatkuneessa kokouksessa Sankalassa oli läsnä kruununnimismies ja ritari Praxeen valtion asiamiehenä sekä seuraavat maanomistajat:

No 1 Parkkinen Johan
No 2 Sankala eli Parkkinen Henrik
No 3 Väätäjä Carl
No 4 Oinas Anders ja Matti
No 5 Rautio Påhl
No 6 Heikkilä Henrik Paavola
No 7 Paavola Isak
No 8 Pätsi Matts Adamsson
No 9 Jurvansuu Jakob
No 10 Uusitalo Matts Törrö
No 11 Jaurakainen Fredrik Ekdahl ym.
No 12 Keinänen Olof
No 13 Juurikka uudistila haltija Henrik Parkkinen
No 14 Vaara uudistila haltija Jakob
No 21 Karhula Jakob Mertala
No 22 Halko uudistila haltija Matts Räisänen
No 24 Ilves Johan Larsson Märsynaho
sekä seuraavat torpparit ja mäkitupalaiset mahdollisina uudistilallisina
No 17 Mätässaari haltija Henrik Paavola
No 18 Honganiemi haltija Johan Johansson Pönkkö
Uskottuina miehinä olivat läsnä herastuomari Johan Puurunen Kollajalta ja varalautamies, talollinen Jakob Nystedt Pudasjärveltä.

Esimerkiksi Jurvansuu No 9 tilan kohdalla on pöytäkirjassa seuraava merkintä:
§ 23 No 9 Jurvansuu tila, joka aikaisemmin on ollut No 2 nimeltään Pätsi ½ manttaalia, on verollepantu kolmena talona Pätsi No 8, Jurvansuu No 9 ja Uusitalo No 10, jokainen ¼ manttaalia, saa tilukset yhtenä lohkona talosta kaakkoon päin ulottuen Nuorittanjoen yli, nojautuen pohjoisessa No 7 Paavolan tilan ja No 21 Karhulan uudistilan lohkoihin, idässä Kuurolan No 39 uudistilaan – ja ulottunen idässä Mätässaaren uudistilaan No 17 niin pitkälle kuin tarve vaatii – niiden niittyjen lisäksi, jotka jäävät rintamaalohkon sisälle, saa täydennyksenä osan Isovuorman järven maatumasta – ja sen lisäksi niittylohkon Alalamminojan  ja Nuorittanjoen varresta.

Toimitus oli onnistunut hyvin. sillä vain muutamia muutoksia esitettiin. Suurimmat muutokset koskivat Taipaleen No 1 ja Sankalan No 2 tilojen rajoja. Seuraavana vuonna eli heinäkuun 14. päivänä 1861 pidettiin kokous Parkkisen talossa No 2. Tällä kertaa toimitusinsinöörinä oli komissiomaanmittari Johan Villehard Poppius. Hän oli syntynyt Sortavalan maaseurakunnassa lokakuun 10. päivänä 1825 ja kuoli Helsingissä 7.6.1873.

Vanhasta Pätsin eli Jurvasen ½ manttaalin tilasta No 2 tuli siis kolme ¼ manttaalin tilaa. Kaksi näistä tiloista, Pätsi ja Jurvansuu, perustui vanhoihin perintöinä saatuihin omistuksiin, mutta kolmas, Uusitalo, perustui Matts Törrön ostamiin osuuksiin Pätsin tilasta. Viimeinen kauppa tehtiin isojakotoimituksen aikana lokakuun 22. päivänä 1862. Siinä Matts Pätsi, Jakob Jurvanen sekä Henrik ja Matts Parkkinen myivät määräosat Pätsin tilasta Matts Törrölle ja sopivat samassa kauppakirjassa, että Matts Pätsi hallitsee vastedes koko uutta numeroa 8, Jakob Jurvansuu uutta numeroa 9 ja Matts Jurvanen Uusitalo koko uutta numeroa 10. Todistajina kauppakirjassa ovat Jaakko Nystedt ja Johan Taipale ja todistajien kutsujana edellä mainittu Villehard Poppius, joka lienee laatinut kauppakirjan.

Näin myös tapahtui. Merkintä sopimuksesta on Sankalassa lokakuun 21. päivänä 1862 pidetyn isojakokokouksen pöytäkirjassa. Toimitusinsinöörinä oli nyt vt. maanmittaustöiden tarkastaja Karl Fredrik Basilier. Hänen sisarensa, Carolina Fredrikan, aviomies oli aikaisemmin mainittu toimitusinsinööri Benjamin Ståhlberg.

Toimituksen päättymisen jälkeen tehtiin muutamia valituksia. Asiakirjoista on tähän otettu Matts Jurvasen ja Adam Pätsin valitus. He jopa epäilivät isojaon suorittajien ammattitaitoa. Valittajat esittivät, että heidän omistamilleen tiloille Pätsi No 8, Jurvanen No 9 ja Uusitalo No 10 ei ole isojaossa annettu peltoja ja niittyjä niin paljon ja niin hyviä, kuin mainituille tiloille jyvityksen mukaan oikeudenmukaisesti olisi pitänyt tulla. Mitä erityisesti niittyihin tulee, niin tiloilla aikaisemmin olleet hyvät niityt on vaihdettu, osittain ilman jyvitystä melkein kelpaamattomiin suoniittyihin. Ketopelto ja Autiopelto nimisille pelloille ei ole annettu mitään korvaavaa. Sitä paitsi osa rajapyykeistä on niin sijoitettu, että ne muodostavat tarpeettomia mutkia itse peltomaille. Sekä että niittylohkot on sijoitettu niin hankalasti ja vastoin aikaisempaa sopimusta, että valittajien karjalta on tämän vuoksi estetty pääsy veden äärelle. Mihin kaikkeen on syynä se, niin kuin valittajat ovat panneet merkille, että isojaon ovat tehneet vähäisen ammattitaidon omaavat nuorukaiset ilman, että isojakomaanmittarit olisivat itse asiaankuuluvasti valvoneet näiden oppilaittensa töitä. Mainitut valittajat vaativat, että jako siltä osin, kuin se koskee heidän tilojaan, tulee kumota, ja että saisivat pitää heillä vanhastaan olleet pellot ja niityt.

Valitukset eivät liene johtaneet tulokseen, vaan isojako Pudasjärven pitäjän Hetejärven jakokunnassa vahvistettiin ja merkittiin maarekisteriin 29.8.1871.