Etusivulle Home Page
Jurvansuut kokoontuivat Oulussa

Pudasjärvi lehti 10.8.2011 nro 32

Päivitetty 06.04.2012

Jurvansuun suvun sukujuhla pidettiin Oulussa lauantaina 9.7.2011. Nyt järjestetty sukutapaaminen oli jo kolmas, kaksi aikaisempaa tapaamista järjestettiin vuosina 2001 ja 2006. Hietasaaressa sijaitseva Oulun kehittämiskeskus Pohto tarjosi hienot puitteet lämminhenkiselle juhlalle.

Paikalle saapui runsas 100 osallistujaa, olipa mukana iso joukko "veteraanejakin", eli jo kahdessa ensimmäisessä tapaamisessa jo mukana olleita. Jo ilmoittautumisvaiheessa reipas puheensorina täytti Pohton eteisaulan, johon oli järjestetty suvun tunnuksella varustettujan sukujuhlatuotteiden myyntiä. Aulassa oli myös esillä "Mustaa valakosella"-valokuvanäyttely, johon oli koottu Hetekylän vanhoja valokuvia. Kahdessa aikaisemmassa tapaamisessa kaukaiseimmat sukulaiset olivat tulleet Yhdysvalloista, mutta tällä kertaa uudelta mantereelta ei ollut edustajia.

Tilaisuuden alkuun laulettiin vuodenaikaan sopiva Suvivirsi. Tervetulosanoissaan Marko Jurvansuu toi esille suvun historian alkulähtökohdan jo 1500-luvun alusta, jolloin Suomi oli osa Ruotsia ja hallitsijanamme oli Kustaa Vaasa. Suvun esi-isät viljelivät Oinas-nimisinä maata siis samaan aikaan, kun Martti Luther naulasi teesejään Saksassa. On tärkeää säilyttää tämä tietoisuus suvun juurista myös jälkipolville. Musiikillisesta annista vastasi komeaäänisellä laulullaan Pekka Ekdahl kanttori Keijo Piiraisen säestämänä, ja sukujuhlayleisö pääsi myös osallistumaan Ekdahlin esitykseen.

Jaakko Jurvansuu kertoili leppoisaan tyyliinsä suvun henkilöistä, joiden elämänkaaresta hän oli löytänyt kiinnostavia yksityiskohtia. Esimerkiksi Matti Matinpoika Pätsi eli Jurvanen (1753-1844) oli saanut keisari Nikolai I:n myöntämän kultaisen mitalin viljelystöissä osoitetun ahkeruuden ja kunnollisuuden perusteella. Näitä mitaleja oli Pietarin rahapajassa valmistettu vain seitsemän kappaletta, yksi jokaiseen Suomen lääniin. Myös runoilija Väinö Kirstinän juuret ovat yhteydessä Jurvansuun sukuun. Esityksensä lopuksi Jaakko lausui Kirstinän runon.

Kummituksista ja kummittelusta oli esityksen laatinut Teuvo Vähkyrä. Kummitustarinat olivat entisaikojen jännityskertomuksia, ja niissä saattoi olla myös jokin opetus kuulijoille. Jokaisella suvulla on oma kummituksensa. Anna-Liisa Piironen muisteli esityksen jälkeen sukuun liittyvän kummitustarinan, Virpi Sivonen-Sankala ja Ritva Kelloniemi olivat koonneet sukulaisten valokuvista esityksen muodista ja vaatetuksesta eri vuosikymmenillä.

Sukutapaamisen lopuksi kukitettiin kaikki paikalla olleet yli 80-vuotiaat suvun jäsenet. Tapaamisen päätössanoissaan Pekka Isomursu kiitti sukutoimikuntaa tapaamisen sujuvista järjestelyistä ja tapaamisen tärkeintä tekijää, paikalle saapuneita sukulaisia, mukavasta juhlasta. Hän toivoi mahdollisimman monen olevan paikalla, kun Jurvansuun seuraava sukukokous järjestetään vuonna 2016. Loppulauluna ennen yhteisvalokuvan ottamista ja ruokailua laulettiin "Kymmenen virran maa". Ruokailun jälkeen tilaisuus jatkui sukulaisten vapaamuotoisena yhdessäolona.

Hannele Lantto ja Teuvo Vähkyrä, kuvat Pekka Karisaari 
(Kuvat puuttuvat tästä.)


 Loppu