Etusivulle Home Page Anna Kustaantytär Leskelän käräjäjuttu

Lähde: Raili Rytkönen SUUR-IIN HISTORIA 1700-1870

Päivitetty 20.04.2008
Karja oli tärkeä osa omaisuutta, ja sen hyvinvointi tietenkin turvasi osaltaan talonpojan ajoittain epävarman toimeentulon. Karja vaati siis sekä varsinaisia taikoja että taianomaisia parannuskeinoja. Hyvin usein näiden taikojen taitaja oli vanha ja viisas mummo, jota pyydettiin paikalle, kun karja laskettiin keväällä laitumelle tai kun joku eläimistä sairastui. Tällainen paikkkuntalaisille arvokas ihminen oli Pudasjärvellä 1700-luvun alkupuolella vaikuttanut Väätäjän talon vanhaemäntä Anna Kustaantytär Leskelä Jurmun kylästä.

Vanhaemäntä joutui vuoden 1736 kesä- ja syyskäräjillä syytteeseen lähinnä siksi, että hän oli parantanut kirkkoherran lehmän. Tämä 80-vuotias vanhus joutui kulkemaan pitkän käräjämatkan useaan otteeseen, kun juttua siirrettiin aina seuraaville käräjille lisätodistajien kuulemisen vuoksi. Kirkkoherra Barthold Ervast oli ostanut lehmän Anna Leskelän poikapuolen vaimolta, ja kun se oli sairastunut, Anna oli sivellyt sen selkää voilla ja eläin oli parantunut. Voi taas oli peräisin Räisäsen talosta. Anna oli nähnyt paljon vaivaa sen hankkimiseksi. Muuan kerjäläinen oli saanut voin Räisäsestä ja Anna oli yhyttänyt tämän Pintamon talon eteisessä. Voi oli saatava juuri Räisäsestä, koska Anna Leskelän päättelyn mukaan lehmän maidontulon ehtyminen johtui Räisäsen talon väestä. Häneltä kysyttiin, mistä hän oli oppinut tämän parannuskeinon, ja hän kertoi ensimmäisillä käräjillä sen olevan vanha ja yleisesti käytetty, nyöhemmin hän selitti, että oli nähnyt vanhojen ihmisten pirskoittavan lehmän selälle sen omaa maitoa, ja että hän tästä oli saanut ajatuksen kokeilla voin käyttämistä. Oikeus etsi taikuuden tuntomerkkejä, ja siinä mielessä kysyttiin, oliko Anna lukenut loitsuja voita sivellessään niin kuin väitettiin - ei toki Anna loitsuja, kuiskasi vain "Jeesus siunatkoon", hän pyytää apua vain elävältä Jumalalta. Anna Leskelä tuntuu olleen ovela muori, vaikka muutamissa kohdin puhuikin vähän ristiin. Niinpä onkin kaikin puolin todennäköistä, että hän oli syyllistynyt ainakin osaan niistä teoista, joista häntä syytettiin.

Kappalainen Forsberg oli kuullut, että Anna Leskelä oli leikannut joltakin lehmältä hännän ja sekoittanut sen vereen suolaa, jonka sitten oli syöttänyt talon väelle ruoan seassa. Anna selitti vuolaasti, miten lehmän häntään oli ilmestynyt matoja - häntämätä oli yleinen ja paha karjantauti - ja sitä piti leikellä, jotta madot saataisiin pois. Suolaa hän oli käyttänyt vain hieroakseen sitä häntään, jotta olisi estetty sairauden 'painuminen' (diupa) eli leviäminen koko eläimeen. Anna selitys vaikuttaa tässä totuudenmukaiselta. - Kappalainen oli edelleen kuullut, että Anna oli juoksennellut lantatunkion ympärillä suolattua maitoa kantaen. Annan kertoman mukaan tämä tehtiin siksi, että maito ei ollut ruvennut juoksettumaan.

Pudasjärveläiset lautamiehet tiesivät, että Anna oli tunnetusti taipuvainen pikku taikoihin. Forsberg oli samaa mieltä ja lisäsi, että vaikka Anna osasi hyvin lukea, tämä ei hänen mielestään ollut aivan viisas. Vanhus vakuutti anteeksi pyydellen tekevänsä vain pelkkää hyvää eikä nähnyt mitään moitittavaa ajatusiensa juoksussa. Lautakunta katsoi, että "ei ole luonnollinen keino karjantaudin parantamiseksi se että otetaan vierasta voita ja sillä voidellaan lehmän selkä ja vielä vähemmän se parannuskeino maidontulon ehtymiseen, kun juoksee heinätupon kanssa ympäri tunkiota ja antaa siitä karjalle, vaan sellainen on vain taikauskoa". Annalle määrättiin 10 hopeataalarin sakot, mutta koska hänellä ei ollut siihen varaa, rangaistus oli muutettava vankeudeksi. Vesi ja leipä -rangaistus lievennettiin hänen korkean ikänsä vuoksi kahdeksaksi päiväksi vankeutta ilman vesi ja leipä -kovennusta.